Leirielämää

Viikonloppu vietettiin maajoukkueen leirillä Hyvinkää-Riihimäki akselilla. Startattiin Katin ja Taikan (+ mun molemmat sesset) myöhään illalla ja perillä oltiin vielä paljon myöhempään.. Olosuhteet oli inhottavat matkustaa; oli pimeetä, märkään ja taivaalta pyrytti lunta. Kumma kun etelään päin mennessä talvi vaan lähenee! Perillä jäätiin majapaikan portin taakse, auto juuttui lumeen ja jäähän (ystävälliset miehet pelasti naiset pulasta :D), mökin etsiminen leirintäalueelta oli vähintäänkin hyvin hankalaa ja lopulta perillä odotti.. noooo, ei niin hemaiseva ilmestys :D Mutta ei siittä sen enempi. Agilityähän sinne mentiin tekemään ja pitämään hauskaa.

Me treenattiin lauantaina kaksi kertaa ja sunnuntaina kerran. Kouluttajina olivat meidän j.johtaja Harri, sekä norjalais-suomalainen pariskunta Lehtisen Jenni ja Jan-Egil. Lauantain treenit meinasi mennä vähän pipariksi, kun Elli jännitti hallin katolta tippuvaa lunta. Ja se kuului vaan ulkona, sisälle ei kuulunut mitään! Sillä kestikin aina tovin ennen kun sain sen taas viriteltyä hallissa treenivireeseen. Tuo hieman harmitti, kun jouduin oikeesti tekeen niiin paljon ylimääräistä työtä koiran tsemppaamiseen. Toisaalta Elli toimi lopulta ihan moitteettomasti ja se ihan tosissaan yritti! Onneksi sillä säilyy työkyky agilityyn vaikka vähän pelottaakin. Ääniherkkyys on kyllä hankala juttu, tällein lievänäkin.. :/ Musta putki tuntui olevan Ellille paha paikka. En tiedä johtuiko haluttomuus nyt siitä ääni herkkyydestä vai mistä, mutta joka tapauksessa kahvilla olisin ehtinyt käymään koiran ollessa putkessa :D Pitänee taas alkaa vahvistamaan enempi noita tummia putkia. Vanhemmiten on alkanut oleen niissä varovaisempi, enkä ymmärrä miksi.

Lauantai-iltana syötiin hyvin Hyvinkään Amarillossa ja jatkot pidettiin meidän mökissä, osa hieman enempi osa vähempi kosteissa tunnelmissa. :) Mutta kivaa oli!

Sunnuntai oli treenien osalta parempi päivä. Taikka sanotaan niin, että vaikka Elli oli väsyneempi, se oli myös yritteliäämpi eikä jännittänyt ulkonakaan enää yhtään. Pieni innokas koirani oli tullut takaisin! Vaikkakin vanhan koiran jaksaminen alkaa kyllä näkymään tällaisina teho viikonloppuina.. Toistoja Elli ei kestä enää samoin kuin hyvinä nuorina vuosina, eikä vauhti jaksa pysyä samana treenistä toiseen. Mutta se on sellaista ja tähän minun on täytynyt pikku hiljaa totuttautua :/

Ada yllätti minut positiivisesti reissun aikana. Se osasi olla ja käyttäytyä! :D Tämä oli todella hyvää harjoitusta Adalle. Matkustaminen, majoittuminen paikassa jossa on paljon muita ihmisiä ja koiria, odottelu kun mitään ei tapahdu... Paljon asioita, joita vaaditaan kunnon kisa ja reissukoiralta. ;)

Nyt me alamme valmistautumaan PM-matkalle treenaten, kuntoillen ja yrittäen pysyä terveenä.. Toivottavasti joukkueemme säästyy possulenssulta!

Suuria suunnitelmia..

Kun nyt ei ole muutakaan tekemistä, niin mulla iski taas palava halu parannella blogiamme. Olen ollut nyt neljättä päivää sairaslomalla kuumeen ja angiinan takia ja nyt alkaa tämä kotona napottaminen toden teolla nyppiä. Onneksi olo on jo melko hyvä eikä kuumettakaan enää tänään. Jospa huomenna uskaltaa jo lähteä liikkeelle täältä kolostaan.. No Ada ainakin lähtee Maijalle hierontaan..

Olis ollut aikaa laitella blogia, mutta tajusin, että eihän mulla ole tällä koneella mitään kivoja kuviakaan.. Siihen tipahti sitten se ajatus. Ja minut kun tuntee, tuskin sitä aikaa löytyy sitten "normaalina arkena" ihan pieneen hetkeen..

MOnilla on niin ihania blogeja, joita on kiva seurata. On paljon uusia kuvia, on videoita treeneistä ja kaikesta hauskasta. Sellaista blogia minäkin mielelläni kirjoittelisin, mutta ainakin nuo videot saattaa olla sula mahdottomuus.. Vaikka onhan mulla kamerakin tarvittaessa käytössä.. :) seliseliseliseli....

Näin. Purin nyt visiointi- intoani ja se siitä. Turha odottaa uudistusta. Sitä tuskin saan aikaiseksi ihan vähään aikaan vaikka tarkoitus kova onkin ;) ..Jospa kuitenkin edes hieman muokkaisi ulkoasua.. edes vähän.. tai ehkä kuitenkin vasta lähempänä joulua, vaikka punaiseksi! :)

Tähän nyt kuitenkin kiva muisto kesältä (vaikka kuvasta päätellen ei kovin lämmintä olekaan).

Pihatreeniä..

Muilla tuntuu olevan kotipihallaan jos jonkin näköistä härveliä ja viritelmää.. On itse väsättyjä, mielenkiintoisia kontaktiratkaisuja ja vaikka mitä. No, meillä vaan kunnon kepit ja keinu (sekä pari hyppyä). Nämä siis vanhemmillani Kuopiossa, eli treenimahdollisuudet painottuu viikonloppuihin.

Tällä hetkellä mullon tavoitteena varmemmat keppikulmat sekä nopea ja itsenäinen keinu. Ollaan molempien kanssa molemmissa jo edistytty kivasti. Varsinkin keinun menevät nyt kumpainenkin niin kun niiden haluun menevän. Näin kuitenkin vielä toistaiseksi vain kotikeinulla (luulisin). Hallilla kun keinua otin viimeksi, niin himmasivat pikkasen liian aikaisin. Eli uskallusta ei vielä ihan riittävästi mennä vieraalla keinulla yksin päähän asti. Mun treeni on siis sitä, että seison itse keinun takana noin 2-3 metriä ja käskytän koiran keinulle --> menee yksin täysillä päähän ja odottaa luvan poistua pallon kimppuun. :) Tää siirretään sit aikanaan radalle ja otetaan mukaan sivuttaisetäisyys jne..

Sit kepit. Ne on molemmilla jo huomattavan paljon paremmat mitä aiemmin. Jopa Elli malttaa etsiä avokulmasta oikeen välin. Takapakkia tosin tulee molemmilla aina välistä ja sillon ei auta kuin palata takaisin helpomaan.. Tänään kuitenkin jo lähettelin molempia yli 100 asteen avokulmista, joten hienosti on edistytty :) .. Radalla, satalasissa paahtaessa tilanne voi jo olla toinen..

Ollaan nyt treenailtu kaksi kertaa Tiistai iltaisin Hallilla. Ihanaa juosta taas mattoalustalla! Koiratkin nauttii selvästi. Meillä on ollut tosi hyviä treenejä. Viimeksi oli teemana putkiin lähetykset ja suorista putkista tiukasti ulos tulo. Lisäksi aloiteltiin puomilla talven projektia, joka on "Itsenäiset kontaktit". Itse aloitin niin, että joku seisoi puomin alastulon vieressä ja palkkasi koiran sinne kun itse juoksin takana. Tarkoituksena jatkaa näin ja pidentää pikkuhiljaa avustajan matkaa ja palkkauksen odotus aikaa.. Luulenpa, että ainakin Ada tulee edistymään itsenäisenä koirana tässä aika hyvin ;)

Jatketaanhan taasen..

Talvi

Tuntuu ihan tosissaan, että ainakin tänne on jo talvi tullut. Eilen, kun aamulla verhoja raotin piti hieroo hetki silmiä. Maa oli valkoinen ja pakkasta n. 5 astetta.. Varsinkin Ada - the talven lapsi nautti kyllä lumesta selvästi. Kivaa puhallella lumeen ja juosta niin maan miljuunaa :D

Viime viikonloppuna kisattiin ekat kisat ulkokauden jälkeen. Sattui ihana sää, aurinko paistoi ja oli viileää. Molemmilla meni hyvin ja olin tyytyväinen. Molemmille kaksi nollaa voitolla ja kolmannella sijalla. Adan voitto samalla Supermiinus. :) Ja ne Adan kontaktit. Ne oli hienot! Mikkelin Aat ei olleet tuuria, ne meni edelleen ihan yhtä hienosti. Ihana tunne kun pystyi jo luottamaan koiraan hyvin. Puominkin meni ekalla radalla ihan sika hyvin. JUST niin kun haluun sen aina menevän. Tuosta olisi nyt osattava pitää kiinni.... Haastetta kerrakseen..

Ellin voitto oikeutti meitä hakemaan sitten vuoden alusta myös Suomen Hyppyvalion arvoa! ;)

Eilen treenattiin Kuopiossa ekat sisätreenit matolla. Oli kivaa! Meidän ryhmässä treenataan minä, Elisa koirineen ja Kataisten pariskunta koirineen. Tulee olemaan tehokas talvi, sen uskon ;) Sitä innolla odotellessa.

Perjantaina meidän kesäryhmä heittää vapaalle. Illalla Amarilloon syömään ja ainakin meistä osalla kovat suunnitelmat siirtyä valloittamaan myös Kuopion yöelämää... saas nähdä.. :D

ADASTA FIN AVA

Tänään Mikkelissä se vihdoin tapahtui. Adasta saatiin vihdoin se Fin Ava. :) Loppujen lopuksi tää oli kuitenkin eka kisa missä neitillä oli mahkut valioitua.. Siinä ekassa voitossa (saati ekassa nollassa kolmosissa) meni vaan aluksi vähän aikaa.. ;)

Mutta nyt on yksi etappi takana ja hyvä niin. Mikkelistä tuliaisina valioitumisen lisäksi tuplanolla, joten hyvin on pullat uunissa ensivuotta varten. Tehtiin hyviä ratoja, vaikkakin ekalla radalla sorruin typerään ohjausvirheeseen. En muistanut taas miten jumalattoman herkkä Ada on ja ohjasin sen pienellä käden vippauksella väärälle hypylle :/ Toka rata oli meitä lähes parhaimmillaan. Tosi hyvä veto. Ja ne kaikki Aan kontaktit, mitä tehtiin viikonlopun aikana. Ne oli vaan Niiiin hyvät! Just sellaset kun haluun niitten olevan. Koira juoksee täysillä alas asti, ¤rumpsis vaan¤ ;) Vikalla radalla käännökset alkoi loppua kohti lipsua, mutta muuten sain pidettyä paketin hyvin kasassa. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikonloppuun ja omiin kisoihin.

Elli oli mukana turistina... Enkä voi sanoa, että olis nauttinut tilanteesta! Lievää keskisormipystyssämeininkiä oli ilmassa.. :) Lenkeilläkin vaan jurpotti perässä nyrpeenä. Oli selkeesti tajunnut, että nyt ei ole hänen päivänsä. Oli ihan intopinkona, kun otin lopuksi ennen lähtöä hänen kanssaan muutamia lämmittelyhyppyjä. .. Pienistä asioista osaa toinen iloita...

Ollaan kotiuduttu

.. Ja voi että oli kiva reissu! :D Reissu tehtiin siis Itävaltaan 16.-21.9. Elikkä viikon irtiotto arjesta ja töistä, Jesh! Ada jäi porukoille Kuopioon ja Ellin kanssa päästiin reissuun. On se kyllä niin helppo reissukaveri, että parempaa saa ettiä. Rennosti autossa, taksissa, lentokentillä ja hotelleissa. Lentäminen ei oo kovin mukavaa, mutta onneksi palautuu niistä saman tien! :)

Menestystä meidän mahtavalle joukkueelle tulikin! Kaikki jo tottavie tietääkin. Medeille joukkue-kultaa ja mineissä Carolinalle ja Kertulle yksilö-kultaa. WAU! Kyllä oli rautaisaa agilityä kokonaista kolme päivää! Nää kisat paranee vuosi vuodelta. Ihanaa! Koko 9 henkinen maajoukkue onnistui jokainen viikonlopun aikana vähintään pari kertaa, elikkäs tosi kovatasoinen porukka oli liikenteessä. Tehtiin kaikki tasaista työtä ja ollaan varpilla loppujen lopuksi itteemme tyytyväisiä.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että nää kisat tuntui jo vähän jopa "rutiinimaisilta". Pelottava ajatus, mutta niin se meni. Kun tiesi oikeestaan kaiken, mitä siellä tehdään ja kuinka toimitaan, niin ei ollut etukäteen mitään jännittämisen aihetta. :) Hyvää ja huonoa molemminpuolin... Tunnelmahan hallissa oli ihan loistava. Suomen katsomotkin oli ihailtavasti täynnä jo heti aamusta ensimmäisessä kisassa. Hyvä Fanilauma! ;)

Meille Ellin kanssa lopulta yksilökisojen 19. sija. Osallistujia oli jotain 80. Tuloshan meillä oli se 5 vp. Ekan radan jälkeen oltiin sijalla 10 ja jätettiin taakse mm. moninkertainen MM-mitalisti, Sveitsin Martin Eberle ja Pebbles :). Tuo rata oli koko viikonlopun nappisuoritus ja siitä sai aivan valtavan hyvän fiiliksen! Agiradalla eli finaalissa ei kyllä lähdetty varmistelemaan. Tuolla siihen ei todellakaan ole varaa. Jokainen hetki on kallis ja kaikkemme tehtiin mekin, jotta onnistuttaisiin. Radan alkupuolella kuitenkin ohjasin Ellin puomin alle putkeen ja koira viipyikin siellä kuviteltu pidempään. Olin sitten ehtinyt jo askeleen liian edelle, kun Elli tuli putkesta ja tökkäsin sen hypyn taakse. Piti tehdä vaan voimakas vekki, mutta koira tulkitsikin tämän takaakierroksi. Sain kuitenkin estettyä Hyl:n, ettei sit hypänny takasin päin.. Mutta homma oli kuitenkin jo selvä. Emme tulisi parantamaan viime vuoden 7. sijaa. .. Ainakaan tänä vuonna.. ;) Kerttu ja Caro oli meitä n. 0,30 sekuntia edellä ja hyppiksen voittajaankin oli aikaeroa vain 1,03 s (?), joten kaikki mahkut mitaliin oli. Luultavasti olisimme olleet ilman tuota 5 vp hopealla tai pronssilla. (Hopea meni hyppiksen jälkeen 13. olleelle koirakolle). Mutta turha se on nyt voivotella, kisat ne on ensikin vuonna! :D

Joukkueena meillä meni ekat radat hyvin ja toiset kehnosti. Meille sekä Päiville ja Leilalle hypäriltä nollat, ja Carolle ja Kertulle vitonen (muurin palikka). Finaaliin lähdettiin sijalta 5 (vai oliko 6.) nopeimmalla vitosella. Kaikki mahdollisuudet olis taas ollut mitaliin, mutta ei... Kaikki me tehtiin lopulta Hyl finaaliradalla. :( Lähdettiin Ellin kans ekana ja jo heti kakkosella pakkovalssi ei onnannut ja kielto. Caro ja Kerttu teki saman virheen heti perään, eli taas oltiin suomalaiset tasainen joukkue.. Meille Hyl radan puolen välin jälkeen. Aalta oli tosi ahdas ja pitkä vienti hypyn ohi toiselle hypylle ja siinä kävi niin kuin pelkäsin.. Elli jätti yhden askeleen Aalla ottamatta ja oli jo salamana hypännyt väärän hypyn. En ehtinyt tehdä mitään. Onneksi maaliin tullessa muut kuin Tiia eivät varmasti ymmärtäneet, mitä kiroilin koirani turkkiin samalla kun rutistin sitä, mun hienoa, kultaista koiraa, joka yritti taas tehdä parhaansa. Koskaan aiemmin epäonnistuminen ei ole tuntunut noin pahalle! Kyllä siinä montaa kertaa kävi itku silmässä ja illallakin vielä sängyssä epäonnistumistani mietin. Plaah. On tää herkkä laji. Pahinta, että seuraavan aamuun yksilöfinaaliin piti kasata ittensä ja täyttää mieli sillä ajatuksella, että "Olen maailman paras ja voitan nää kisat". Vaikeeta oli, mutta onnistuin siinä!

Joukkuekisat on kyllä kaikkein inhottavimpia. Varsinkin MM:ssä, kun on vaan 3 koirakon joukkueet ja kuudesta startista ei oikein yksikään saisi epäonnistua. Se, että sun pitää oman nahkasi lisäksi pelata vielä toisten puolesta tekee siitä hermoja raastavan. Epäonnistuminen joukkueessa on vaikeaa ja vaikkei muut sitä niin ajattelisi, voi omassa päässä tuntua siltä, että kaikki oli omaa syytä ja menestyminen kaatui omiin virheisiin... Vaikka muutkin epäonnistuisivat.. No, mutta parin kuukauden päästä Tukholmassa me sitten ainakin näytetään muille Pohjoismaalaisille, mistä suomalaiset minit on tehty!

Kaiken kaikkiaan mahtava matka (ja oli muutes mainiot mitalijuhlat ;))! Nyt jaksaa taas pakertaa arkea. Tässä siirrytään pikkuhiljaa treenailemaan sisätiloihin, pois kylmästä ja pimeästä. Kisailut alkaa vähentyä ja me vaivutaan talvihorrokseen :D. No ei kai, mutta varmaan paneudutaan taas enempi treenailuun ja hiotaan talven aikana pikku asioita kuntoon. Sitten varsinkin Ada on ensi kesänä hyvässä iskukunnossa... :) Sitä odotellessa ja tavoitellessa..

p.s. Ylhäällä muutama kuva matkalta. Pitää laittaa kuvatekstit tänne, kun ei onnistu tonne vääliinkään. Ylinnä: Kuva pellolta, jotka löytyivät kisahallin välittömästä ymräristöstä. Ja niitä riitti! Taustalla valtavan upeat vuoret, joita ei kuvasta oikein erotu sumun vuoksi. Keskellä: Elli ja Marimekko-hattu, jota saatiin lainata Kerttu The Maailmanmestarilta :D Alla: Hotellin läheltä lähti portaat, jotka veivät upealle niittypolulle metsän reunaan. Polku kulki jyrkän niittypenkereen päällä ja alapuolella laidunsi lammaslauma. Mä istuin penkillä ja nappasin kuvan koirastani miettimässä syntyjä syviä <3

samperin lenssu..

Ei olis enää tarvinnu tulla! Kaikkeni oon yrittäny välttääkseni; vitamiineja, maitohappobakteereja, käsien pesua ja flunssasten asiakkaitten karttelua. Mutta ei, nenä on tukossa ja pysyy. :/ Äärr. Mustaviinimarjamehua on tässä nyt litkitty, hunajalla tietty ;) Jospa tää vielä menee ohi tai ainakin paremmaks ennen matkaa. Mukaan varataan tietty duactia, nenäsumutetta ja särkylääkettä :D

Eilen kisailtiin Varkaudessa yksilöpiirinmestaruuksista. Ei tullut mestaruuksia kummallekaan ja nollatkin oli ikävän tiukassa. Ellille molemmilta radoilta 5 vp tiputuksista. Hyppärillä tippui okseri ja agiradalla muurinpalikat (agirata päätyi lopulta hylkyyn, kun puomin jälkeen putki veti sivulle mukavasti). Elli ei YLEENSÄ tiputtele, mutta nämä oli paikassa jossa molemmissa hypättiin "tyhjään" ja käännyttiin 180 astetta. Käskytys oli liian kovaa ja hypyt jäi liian hätäisiksi -> Pam! No, hyvä että tämä tuli taas esille nyt. Osaan varautua viikon päästä, mikäli Itävallassa vastaaviin törmäämme :) Agiradalla keskityttiin sitten kontakteihin, mitkä menikin hyvin. Jejjesjes! Lisäksi mulle oli tärkeintä tässä "kenraalikisassa", että saan oman pääni kasaan ja kykenen hyviin, ehjiin kokonaisuuksiin. Siinä onnistuttiin. Hyvillä mielin siis matkaan :)

Ada vaikutti olevan taas "Jibii, täältä tullaan"-tuulella, joten otin hänen kanssaan tavoitteeksi pakan kasassa pitämisen. Hyppyrata sujuikin oikein mallikkaasti loppukiemuroihin saakka, kunnes sitten alkoi kuminauhan venyminen, ja alas tuli ensin yksi rima ja sitten ns. kaahaus - kielto. Agiradalle mentiin asenteella, että NYT! Ja sain kuin sainkin väännettyä nollalla maaliin. Olo oli huikea kun onnistuttiin vaikka matkalla oli monia läheltä piti tilanteita ja kumppari venyi ja löystyi vuoronperään :D Kontaktit oli kuitenkin hyvät ja neidillä asenne kohdallaan. Sijoitus oli tässä 2. kohtuullisella ajalla :)

Mulla on Adaa ikävä jo valmiiksi. Ollaan nyt Kuopiossa porukoilla ja tännehän se sitten jää reilun viikon ajaksi :( Ada tulee pitämään huolen, ettei täällä arki tunnu liian harmaalta :D